Se paljon puhuttu brassi – kannattaako?

Olen kokeillut monipuolisesti erilaisia hiusjuttuja ja kauneushoitoja tämän blogin myötä, aina hedelmähappohoidosta jalkojen sokerointiin, mutta yhtä juttua olen aktiivisesti vältellyt tähän saakka. Se on BRASSI eli brasilialainen sokerointi. Bombonin taholta mua on suostuteltu kokeilemaan brassia jo monta kertaa, mutta koska olen täysi nynny, olen kieltäytynyt kunniasta. Koska säärienkin sokerointi riipaisi ikävästi, ajattelin että brassin täytyy sitten olla jotakin ihan sietämätöntä. Lisäksi ajattelin että brassista kirjoittaminen olisi ihan sietämättömän kiusallista myös. Mutta onneksi olen nainen ja saan vaihtaa mielipiteitäni yhtä railakkaasti kuin hiusväriäni. Ajattelin, että jos naiset pystyvät synnytyskivutkin unohtamaan (jossain vaiheessa elämää ainakin) niin ehkä minäkin selviän brassista. Ja ihokarvojen poistoahan se vain on, mitäs siitä kiusaantumaan.

Sokeroinnin Bombónissa hoitaa Taru. Taru on taitava, rauhallinen, nopea ja huumorintajuinen, joten jännittäjäkin rentoutuu hänen käsittelyssään. Itsehän olin ihan hysterian partaalla ekan brassikerran koittaessa, mutta äkkiä se kiusallinen elementti unohtui kun Tarun kanssa höpötteli niitä näitä.

Sokeroinnit toteutetaan Alexandrian tuotteilla. Sokeroitava alue puhdistetaan, talkitaan, sokerointimassa lämmitetään, levitetään iholle ja nykäistään. Karvat lähtee, mutta iho ei kärsi, sillä sokeri ei tartu elävään ihosolukkoon tiukasti. Jotta sokerointi onnistuisi, karvoilla kannattaa olla muutama milli mittaa. Prosessi on sama sokeroitavasta ihoalueesta riippumatta. Karvat lähtevät karvatuppeineen päivineen, ja siksi kasvavat myös aiempaa hennompina takaisin. Se näkyi mulla säärien kohdalla heti ekan sokeroinnin jälkeen, säärikarvat kasvoivat paljon pehmeämpinä ja hitaammin takaisin. Koska en jatkanut säärien sokerointia säännöllisesti, tilanne on palannut tietysti nyt ennalleen ajan saatossa. Brassin yhteydessä muutos karvoituksessa ei ole ollut yhtä nopea, mutta noin kolmen kerran jälkeen sen huomasi jo ihan selvästi.

Mutta palatakseni takaisin alkuun, puhutaan hetki kivusta. Sokerointi on vähän samanlainen asia kuin tatuoinnit: joidenkin mielestä kipu on kauheaa, joidenkin mielestä mitään kipua ei edes ole. Sokeroinnin kohdalla siihen vaikuttaa moni asia, kuten karvatupen täyteaineen määrä, aiemmat karvanpoistometodit ja naisilla myös hormonikierto (tietenkin, lucky us). Kuulemma vaaleassa karvoituksessa täyteaineen määrä on suurempi ja tummassa pienempi, vaikka toisin voisi luulla. Mitä enemmän täyteainetta on, sitä tiukemmin karva on kiinni. Ja sitä enemmän sattuu.

Kyllä mä sanon että ekalla sokerointikerralla tuli useaankin otteeseen äitiä ikävä. Puolessavälissä mun oli jo pakko vapisevalla äänellä kysyä, että onko kukaan koskaan lopettanut leikkiä kesken. Ei kuulemma ole. No enhän mä sitten ensimmäinen luovuttaja voinut olla, joten hammasta purren tulta päin. Kyllä siinä luonne kasvoi, ja tatti otsaan. Mietin siinä samalla että minkähän takia sitä ihminen itelleen tämmöstä tekee, ja vastauksen löytymisessä kesti kyllä hetki 😀 Mutta kuten tatuointienkin kanssa, lopputulos palkitsee ja siinä vaiheessa epämukavatkin fiilikset unohtuu!

Sokeroinnin jälkeen pitää välttää urheilua, saunomista ja muuta hikoilua ja aktiviteetteja pari päivän ajan, jotta karvatupet ehtii sulkeutua eikä ihoon pääse tulehduksia jotka sitten näkyvät ikävinä punaisina paukamina. Mulla on tosi herkkä ja kuiva iho, ja iho olikin aika arka ekan sokerointikerran jälkeen useamman päivän. Muilla kerroilla vastaavaa ei ole ollut.

Kuten monessa muussakin asiassa, ekan kerran jälkeen seuraavat kerrat ovat paljon helpompia. Toinen kerta oli vielä jokseenkin tuskallinen, mutta sen jälkeiset kerrat ovat sujuneet melkolailla ilman huutamista ja kirosanoja. Varmasti helpotus paitsi Tarulle, myös muille Bombónin asiakkaille 😀 Korostan, että keskimäärin brassi ei ole edes ekalla kerralla näin tuskallista kuin mulla. Minähän sanoin olevani nynny ja lisäksi mulla on pikkasen huonot kortit sattunu tuon karvatupen täyteaineen suhteen (siinäpä lause, jota en uskonut koskaan kirjoittavani). Vesi valuu silmistä jo kulmakarvojakin nyppiessä…

Brassin jälkeen lopputulos säilyy helposti pari viikkoa ja kun sänki sitten alkaa kasvaa, se ei pistele eikä kutita ja mitä useammin sokeroinnissa käy, sen huomaamattomampaa on sänkikin. Sopiva väli sokeroinneille on noin 4 viikkoa, vähän kasvunopeudesta riippuen. Neljässä viikossa sänki kasvaa suurinpiirtein siihen mittaan, että sen saa sokerilla näppärästi irti. Mitään hullua puskaa viikkojen aikana ei siis ehdi syntyä 😀

Nyt kun olen alkujärkytyksestä selvinnyt ja useita kertoja sokeroinnissa käynyt, on vaikea kuvitella vaihtavansa sitä enää muuhun. Noin 45 minuuttia vaivannäköä (eli Tarun sokerointipöydällä makaamista) kuukaudessa, ja sen jälkeen koko asialle ei tarvitse uhrata ajatustakaan. Loistava diili, koukussa ollaan. Maksan paljon mieluummin sokeroinnista kuin sheivausteristä, kun siinä saa kaupanpäälle vaan pistelevän sängen ja ärtyneen ihon.

Kiitos siis Outille suostuttelusta ja Tarulle kärsivällisyydestä 😀

Ensimmäinen brassikerta maksaa Bombónissa 80 euroa ja huolto 60 euroa. Sain ensimmäisen sokeroinnin ja ensimmäisen huollon blogiyhteistyönä, loput olen maksanut itse. 

-Emma

Tagged , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *