Silosääret sokerilla

Sugar High’n kotikeittiö esittää: sokerointi ensikertalaiselle!

Avasin karvanpoistoaiheen jo Wasting Lifestylen puolella, joten samaa jutunjuurta on luontevaa jatkaa täälläkin. Outi ehdotti että kokeilisin sokerointia ja olin toki heti mukana suunnitelmassa, koska tähän asti olen karvanpoiston suorittanut yksinomaan höylällä. Muutama onneton vahaliuskakokemuskin mulla on, muuta niitä en välitä hirveästi muistella. Vieläkin sattuu kun ajattelen.

Sokerointipaikaksi valitsin sääret. Bikinialuekin olisi jollain tapaa kiinnostanut, mutta koska tämä on perheohjelma, jätetään ne hommat toiseen kertaan.

.

.

En tiedä miksi, mutta jostain syystä mulla oli sokeroinnista sellainen kuva, että iholle levitetään kivantuoksuista mähmää, annetaan vaikuttaa hetki ja sitten mähmä kaavitaan pois ja säärikarvat ovat jotenkin automaagisesti irronneet. Tai jollain tavalla sulaneet. Järkytys oli aikamoinen, kun tunsin ensimmäisen kiskaisun säärissäni ja kiljaisukin epäilemättä sen mukainen. Sokeroinnin suorittanut Taru ei onneksi vähästä hätkähdä ja jatkoi normaalia rupattelua mun luukuttaessa ilmoille kaikkia mahdollisia kirosanoja.

Lienee tärkeää huomauttaa, että mulla on todella herkkä iho ja jo kulmien nyppiminenkin sattuu ihan infernaalisesti, jos sen tekee joku muu kuin minä. Sokerointi ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut erityisen kivuliasta, tai ainakin tunteeseen turtui melko hyvin. Tämä on toki yksilöllistä, monia sokerointi ei satu lainkaan. Minä nyt vain olen tällainen draamakuningatar. Ja hei, koittakaa nyt muistaa että en käsittänyt hommaan kuuluvan mitään repäisyjä ylipäänsä! Kantapään kautta on kaikki opittava…

.

.

Taru suoritti sokeroinnin Alexandrian tuotteilla. Ensin iho puhdistetaan ja päälle laitetaan talkkia. Sitten siirrytään itse karvanpoistoon. Sokerimassa näyttää aluksi pihkalta, mutta muuttuu mattaiseksi kun sitä työstää. Massaa nykäistään lyhin vedoin, jotka irrottavat karvat juurineen.

.

.

.

.

Ensimmäisellä kerralla sokerointi ei välttämättä poista aivan kaikkia karvoja. Paras tulos saadaan parin poistokerran jälkeen. Niinsanottu ylläpitopoisto kannattaa tehdä noin kahden viikon kuluttua ensimmäisestä poistokerrasta. Tällöin saadaan karvat pois sopivassa vaiheessa niiden kasvusykliä. Mulla säärikarvasänki oli n. 3 millin mittaista ja se oli ehkä hieman liian lyhyttä. Sääriin jäi jonkin verran haivenia, mutta ei häiritsevästi.

.

.

Monilla säännöllinen sokerointi heikentää karvankasvua ajan mittaan. Mulla niin tapahtui jo yhden poistokerran jälkeen, mikä oli todellakin yllätys. Sokeroinnin jälkeen säärikarvat ovat huomattavasti hennompia. Saman asian huomasi myös mies, kun aiheesta kysyin. Eli mulla on todistaja!

Taru on mutkaton ja huumorintajuinen nainen, jonka seurassa sokerointi oli niin miellyttävää kuin se nyt ylipäänsä voi olla. Ehkä mä vielä joku kaunis päivä altistan vähän aremmatkin ihoalueet sokeroinnille, mutta vain jos tekijä on Taru! Kiitos hänelle hauskasta ensikokemuksesta 🙂

-Emma / Wasting Lifestyle

(Palvelu saatu blogiyhteistyönä.)

Tagged , , , , , , . Bookmark the permalink.

2 Responses to Silosääret sokerilla

  1. Paula says:

    Sokerointi kyllä kiinnostaisi mua! Säärille voisi tehdä kesäksi. Katsoin tuota hinnastoa, eikä ole edes kauhean kallis!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *